Ouzoudista merelle päin on vielä jotain rotkontapaista. Tullessa satoi niin, ettei rotkoa juuri nähnyt saatikka kuvia siitä ei olisi saanut.
Ajelin kokonaan Atlakselta alas ja kun toinen pytty ei yrittänytkään heräillä, pistin parkkiin huoltsikan kulmalle ja käytin tankin pois ja putsailin puolan liittimiä. Eipä tuosta vikaa tuntunut löytyvän ja taas kasaan ja menoksi. Putsailulla ei ollut mitään vaikutusta ja hetken päästä tuli mieleen, että olisko tulpat karstoittuneet/pimenneet, kun se on yhdellä käynyt pidempiä pätkiä.
Pysäytyin taas huoltsikalle ja käytin taas tankin pois. takapytyn tulppa näytti puhtaalta ja käytetyltä, mutta etusen tulppa oli musta ja piikikäs. Putsailin molemmat etusen tulpat ja vääntelin ja kääntelin johtoja. Pääreleen liittimet on melko huonossa kunnossa, mutta sähköä vielä näyttää läpi menevän.
Taas kasaan ja menoksi, eikä taaskaan vaikutusta. Hetken päästä alkoi kuitenkin nykimään toistakin pyttyä liikkeelle ja kohta se kävi taas kahdella.
Melkolailla pysähtymättä ajoin samaan Meknesin leiripaikkaan, jossa olin alaspäin mennessä. Huoltsikalla taas 300g lihaa ääntä kohti ja kämppärille huoneeseen nukkumaan.
22.1.2014 Aamulla sateli vettä ja meininki oli ajella rantaan ja tulla Euroopan puolelle. Saapas nähdä monellako pytyllä kamelin kone tänään käy. Yllättäen kävi taas kahdella eikä ongelmia sen puoleen ollut. Uusia ongelmia oli vaan taas tulossa. Ihmettelin uudenlaista helinää, joka tuntui seuraavan pyörien vauhtia. takajarru vaikutti ääneen ja taas huoltsikan kylkeen ketjunrasvaukseen ja ihmettelemään mistä ääni voisi tulla. Hoksasin sitten, että takajarrupala ei ollut paikallaan, vaan "roikkui" mukana kiinnitystapissa, mutta etupuolelta pala ei ollut paikallaan. Siitä helisevä ääni ja pala oli syönyt vanteeseen jo vähän koloa jarrulevyn kiinnituspulttien kohdille. Douh, olisko lipsahtanut asentaessa, vai olisko kiinnitystapin reiät kasvaneet ja palaa päässyt lipsahtamaan pois. Motonetin laatupalat kuitenkin kyseessä :)
Kävin lainaamassa 6-koloavainta ja irrotin palan kokonaan. Takajarruhan on muutenkin loosereille. Kieltämättä on vähän hutera olo, kun jarrut ei pelaa täysillä. Normaalisti ei kuitenkaan takajarrua tule käytettyä, vaan etusen varassa mennään. Matkalla oli kuitenkin muutama kolopaikka tiessä niin jyrkässä paikassa että olis voinut sitoa takajarrulla ,jos se olisi toiminut...
Noh lopulta tuli ranta vastaan ja joku heppu nappasi heti lippua ostattelemaan. Luulin kaveria ihan liikenteenohjaajaksi, mutta kun mentiin jonkin laivafirman takaovelle, niin hokasin että oli sisäänheittäjä. Lippu oli 75€ ja aaloin vänkäämään, että toiseen suuntaan pääsee paljon halvemmalla eli noin 50€. Sitten kuulin että nojoo, noilla toisilla laivafirmoilla voi olla jotain halvempaa, mutta ne on huonoja :) Siispä halvempaa katsomaan ja 570Drh lippu löytyikin viereiseltä luukulta ja paatti oli lähdössä puolentoista tunnin päästä.
Otin biletin ja sitten ihmettelemään passin leimauksia. Ne menikin yllättävän jouhevasti verrattuna tuloon. Piti täytellä vain joku "fiche" passin tiedoilla, josta poliisi kopsasi tiedot kompuutterille ja leima passiin. Sitten seuraavalle luukulle, jossa tullimies oli. Siinä lähti yksi sivu "carte gris" lapuista eli ne laput, joilla todistetaan että pyörä on tuotu maahan. Yksi kopio jää vielä käteen, jos tulee uudestaan maahan, niin tuo lappu kannattaa olla mukana,varsinkin jos passissa on vielä Marokon käynnin leimat. Siinä juteltiin hetki Suomen ja Marokon ilmasosta sun muusta sälästä ja homma oli ohi.
Meinasivät laittaa kamelin röntgenistä läpi, mutta sitten huitaisivat jatkamaan matkaa. Satamasta löytyi lopulta lipussa oleva laituri ja siihen parkkiin. Vieressä oli grillin tapainen jos nappasin jauhelihaleivän ja kahvin, kun ei koko päivänä tullut syötyä mitään.
Kun sain eväät syötyä, piti vaihtaa laituria viereiseen ja sitten kun laiva tuli rantaan, niin vaihdettiin vielä kerran. Ajeleekohan nuo kapteenit ihan fiiliksellä vaan johonkin laituriin ja rannassa olijat vaan siirtyvät aina kohdalle :)
Laivalla ei sitten enää pystynyt vaihtamaan dirhameja pois. Joku Marokossa asuva Belgialainen heppu oli siinä juttelukaverina ja hän kertoi olevansa entinen motoristi, mutta oli ajanut pahan kolarin ja saanut osittaisen aivovamman ja asusteli nyt Marokossa eläkeläisenä. Tuumin siinä että vaihdan hänen kanssaan rahaa, mutta hänellä oli vain 50€ seteleitä ja kun siinä laskeskelin omia rahojani, hän hukkasi yhden 50€ setelin. Ainakin väitti niin ja kyseli että otinko minä sen jo häneltä. Mjaa a, en ottanut, eikä siinä tainnut kukaan muukaan sitä ottaa, vaikka siinä pyöri kyllä muutakin porukkaa. Tapaus jäi avoimeksi ja seuraavaksi kannella kyselin olisko rahanvaihtajia, koska ei tässä varmaan hetkeen ole Marokkoon taas asiaa. Ekana sattui sitten Marokossa asuva ranskalainen kaveri, joka myös oli motoristimiehiä. Ei vaan harrastanut tämmöistä "talvimotorismia". Häneltä sitten vaihdoin 300Drh - 25€, missä tuli vähän takkiin, mutta sainpahan setelidirhamit pois.
Espanjan päässä oli taas laivasta poistuminen takkuista ja varmaan piti puolituntia odotella, että yksi rekka pääsi rampin läpi ajettua. Kun pääsin ulos, niin tienpätkältä löytyi aina prätkän mentävä rako ihan tullimiesten portille asti. Yhdelle passia tarkistavalle kaverille piti näyttää naama ilman kypärää, mutta onhan se ihan ok, jos sattuisi että meikäläisen prätkää olisi joku marokkolainen ajamassa mun passin kanssa.
Justiinsa tuli vielä sadekuuro kohdalle, mutta sitten pääsin porteista ohi ja ajelin 20km päässä olevalle La Casita kämppärille telttaa pystyttelemään. Kellonaika siirtyi pykälällä eteenpäin ja meni puoleen yöhön ennenkuin pääsin nukkumaan.
Yhteenvetoa Marokosta :
GPS-trackin mukaan Marokossa tuli noin 4800km melko tasan kuukauden aikana.
Sadepäiviä tuli muutama tähän loppuun, Atlantilta pukkasi kai matalapainetta. Aavikon puolella taisi muutamana päivänä näkyä pilviä. Päivät oli vajaata 20 astetta, yöllä aavikolla kävi nollan kieppeillä, rannassa mahtoi olla vajaa 10 astetta lämmintä.
Itseä kiinnosti enemmän aavikon puoli ja itse Atlas vuoristo. Varsinaisesti "syrjäseudulle" ei Marokossa kunnolla pääse, sillä asutusta on melko tasaisesti jokapaikassa, tai ainakin jotain autoliikennettä on teillä havaittavissa. Algeria, Mauritania, Mali maissa olisi jo oikeaa aavikkoa, jonne mentäessä pitää jo ajatus vähän olla mukana. Zagorassa muistaakseni on ollut mainos "52 päivää" , joka on aika, mikä kuluu Timbuktu-Zagora välillä kameli karavaanilta.
Sinänsä eri aavikkotyyppejä löytyy : hiekkadyyniä, hamadaa ja kunnon kivikkoa. Trackejä entisiltä Paris-Dakar reiteiltä on Taouz-Zagora-Mhamid ja siitä Mauritaniaan päin. Itse en kamelilla noita trackejä käynyt kokeilemassa, vaikka paikalliset väitti että pitäisi kamelillakin pystyä noita ajamaan.
Atlas on meren puolelta vihreä ja näin talvella sadetta voi kertyä paljon ja kesälläkin voi vettä tulla ihan kunnolla. Aavikon puolella taas aurinko paistaa kohtuu varmasti joka päivä.
Hiekkarantaa löytyy Atlantin rannasta jos se kiinnostaa.
Huonoja puolia löytyy niitäkin melkoisesti :
Rajanylitys ainakin Marokon suuntaan on hankala. Prätkällä pitäisi vain röyhkeästi ohittaa jonot ja paperilappuja selvittelemään. Ekana tulee pasiin leima ja joku CIN numero. Jos on eka kerta Marokossa tuo CIN pitää naputella toka kopissa tietokoneelle. Sitten pitää täyttää lappu "carte gris" prätkän lappua varten ja siinä pitää olla tuo passin CIN numero ja prätkän tietoja. "carte gris" on 3-osainen täytettäessä ja kun homma on ok, niin tulli ottaa yhden lapun. ja kun poistuu maasta ne ottaa toisen lapun. itselle jää siis yksi, joka pitänee olla mukana jos tulee lyhyen ajan sisällä uudestaan maahan. Tämmöinen käsitys tällä hetkellä, mutta mielipide voi muuttua aina välillä.
Kaikki autot on dieseleitä jotka savuttaa.
Kaikki autot syö öljyä ja katkuaa.
Pimeällä prätkällä ajaminen on vaarallista kaikin puolin.
Pikkuteillä ei kannata ajaa liian lähellä edelläajavaa, että ehtii reagoida tien reikiin.
Aina kannattaa ajaa varovasti, Marokossa ei kannata alkaa heittämään showta missään. Liikenne pelaa todella joustavasti, kunhan malttaa ajaa varovasti. Omia virheitä ei edes huomaa, koska muut joustavat, mutta kannattaa myös väistellä muita silloin, kun ne ajaa miten sattuu. Autoilla lienee jonkinlainen katsastustsydeemi, mutta tien päällä menee katsastamattomia ja varmaan rekisteröimättömiäkin autoja/kulkuvälineitä.
Jonkun kerran tien varrella oli koiralauma syömässä lehmänraatoa. Ei piristä mieltä moiset näyt, mutta elämäähän sekin loppupeleissä on.
Sitten ainakin oma pääkoppa ryytyy ajanmittaa jatkuvaan kaupusteluun, tuputteluun ja kerjäämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti